Operaatio W

Kuinka ihminen voi olla näin ryytynyt? Toiseksi viimeinen työpäivä ennen lomia matelee eteenpäin silmät kiinni niskatuella varustetussa tuolissa nuokkuen. Osastollamme työskentelee reilu 30 henkeä, joista on paikalla vajaa kymmenen - muut on lomilla. Saan olla yksin viiden hengen huoneessamme, joten viime öisen univelan kuittaaminen ei juuri ketään hetkauta.

Liuta roikkuvia hommia pitäisi saada puristettua valmiiksi, mutta nekin ryppyilee vastaan - "Errors in parsing process. '' is not a valid integer value.". Ei millään jaksais kaivaa analysoitavasta lähdeaineistosta tuota viallista kohtaa, mutta kaipa se on pakko. Saakura.

Tänään olisi tarkoitus käydä salilla vahvistamassa selkäfileitä, mutta salikamat jäi aamulla kotiin. Ehkä tuossa ruokiksella vois yrittää hakea ne ja käydä vaikka samantien siellä salillakin. Eipä menis työpäivä pelkäksi nuokkumiseksi :) Eilen tulin kuitenkin (vaihteeksi) teloneeksi itseni; seurauksena puujalka ja turvonnut oikea käsi. Toi käsi ei juuri elämää häiritse, mutta jalka kylläkin. Onnun pahemmin kuin Dr. House.

Hmmm... muistan kuinka juniorina sitä luuli tekevänsä tyttöihin vaikutuksen kaiken maailman kolhuilla ja vammoilla. Vaikkei jalka ollut edes pipi, niin silti piti vähän esittää - ainakin tyttöjen läheisyydessä. Nykyään on melkein päinvastoin. Vaikka miten vihloo ja sattuu, niin silti pitää yrittää olla kuin ei kipua tuntisikaan. Öisin sitä ulvahtaa, kun puoliso hipaisee vahingossa kipeää kohtaa:
- Uuuuuuuh....unghhhh...
- Mikä on, sattuuko suhun?
- Err...e-eii...unghhh... ihan vähän taas teloin, mutta kyllä tämä tästä. Ei paha.
- Tuohonko sattuu?
- Auh....nngh...ttu... ihan vähän juu.
- Toi jalkahan on ihan musta, pitäisikö tota käydä näyttämässä?
- Ei, kyllä se siitä itsekseen. Otan buranaa.

Pari kertaa on sitten mennyt viikkotolkulla jonkun kivun kanssa, kunnes on raahattu puolison toimesta lääkäriin. Yleensä sieltä löytyy sitten jotain murtunutta sormea, kylkiluuta tms. Mikäköhän siinä on, että täytyy olla jääräpäinen äijä? Tuskin sitä piparia sen avulla lohkeaa. Kyllä, elämässä pitää aina arvioida tekemisiään suhteessa saantiin. Varmaan paremmin menis, jos ei olis harrastuksissaan kolhimassa itseään, vaan kiltisti kotisohvalla romanttista komediaa puolison kanssa katsellen?