Operaatio W

Olipa taas viikonloppu :-/ Tämän aamuinen päänsärky muistutti jälleen, että kaipa se alkoholittoman kauden kokeileminen täytyy jossain vaiheessa oikeasti aloittaa. Toisaalta en juo alkoholia edes viikottain, ja noita krapulakännejä sitten reilusti harvemmin, joten mistään suuresta elämänmuutoksesta ei lie ole kysymys. Kiinnostaa kuitenkin nähdä, että vaikuttaako alkoholista joksikin ajaksi luopuminen treenien näkymiseen kropassa. Karkkilakko on by the way pitänyt loistavasti - ei vielä pienintäkään lipeämistä, ei edes mitään xylitol-pastilleja tms!

Anyways tosta viikonlopusta: suht mukavasti menneen mökkeilyn jälkeen sain selityksen kihlattuni viime aikaiselle surkeudelle. Hänellä on taas ollut "sijaislohduttaja". Vaikka olin aavistanut asian, tunsin jälleen kuinka matkasin vaivalla ylös kiskomassani hississä vapaassa pudotuksessa takaisin pohjalle, takaisin alkupisteeseen. Itsetunto revittiin jälleen kerran riekaleiksi.

Kuin pelastuksena lapsuuden aikaiset kaverit olivat laittaneet viestiä, että pääsisinkö lähtemään heidän kanssaan merelle. Nyt totisesti halusin ja pääsisin - mikä tahansa olisi ollut parempi vaihtoehto kuin kotiin jääminen. Kävin lauantaiaamuna kuitenkin vielä nopsaan salilla ennen vesille lähtöä. Jännä, miten kihlasormuksen kotiin jättäminen ja pieni aggre sai treenin kulkemaan. Ilmeisesti painojen kolistelu käy mulle terapiasta, eikä mun siten välttämättä tarvitse vaivata muita murheillani.

No, loppuviikkis tuli sitten vietettyä merellä ja Helsingin ulkosaaristossa erinomaisessa kaveriporukassa. Purjehdittiin, grillattiin, uitiin, vaellettiin ja yritettiin jututtaa samaan paikkaan "eksyneitä" naisia (ei muuten ollut kovin kehuttava tarjonta). Oma paha mieli unohtui siellä täysin, eikä kotiongelmista tullut edes mainittua kavereille. Erinomainen fiilis - lukuunottamatta siis sitä krapulaa :)

Lomat jatkuu nyt hieman toisenlaisissa tunnelmissa, mutta en aio antaa tapahtumien pysäyttää mua. Pahimmat hetket on vielä edessä, kun joudun pohtimaan toimenpiteitä yli 10 vuotta kestäneen parisuhteen lopettamiseksi tai korjaamiseksi. Operaatio W kuitenkin jatkuu. Se sai vain hieman lisätavoitteita - elämän uudelleen rakentamisen. Olen tehnyt sen ennenkin, joten tiedän pystyväni siihen uudelleen.

Kylläpä oli työlästä punnertaa itsensä salille kesken lomapäivän. Kannatti kuitenkin, oli nimittäin taas pari sellaista kissaa salilla... Mikäs siinä sitten kauniissa seurassa hikoillessa:

• Jalan ojennukset: 1x10x80kg; 2x10x110kg


• Jalan koukistajat istuen: 1x10x70kg; 2x10x90kg


• Pohkeet seisten: 2x15x85kg


• Jalkaprässi: 1x10x100kg (+kelkka); 2x6x190kg (+kelkka)


• SMJV: 1x10x60kg; 2x10x90kg

Vihdoin lomille!! Päivittelen blogia sitä mukaa, kun ehdin. Jossain vaiheessa katoan pitemmäksi aikaa mökille, kauas sivistyksestä, joten silloin täällä ei päivitystä näy. Tänään ehdin kuitenkin käydä salilla duunin päätteeksi:

• Penkki: 2x10x80kg; 3x6x95kg


• Vinopenkki käsip.: 2x10x27,5kg


• Ristitalja: 2x10x45kg


• Hauiskääntö taljassa: 1x10x45kg; 1x10x60kg; 2x10x75kg


• Hauiskääntö istuen käsip.: 2x10x17,5kg


• Kesto: 45 min


• Fiilis: heikko

Tuli taas aamulla selattua mielenkiintoisia blogeja. Niissä törmäsin ensimmäistä kertaa käsitteseen "ATM". Sama termi toistui monta kertaa, mutta mulla ei ollut hajuakaan, mitä nämä ATM:t tai ATM-blogit ovat; kontekstista ymmärsin niiden kuitenkin liittyvän naisiin ja seksiin.

Aikani googlattua selvitin itselleni, että ATM tarkoittaa Alempitasoista miestä ja YTM Ylempitasoista. Mielenkiintoista. Jatkoin googlaamista ja blogien lukemista selvittääkseni itselleni, miten jako ATM:n ja YTM:n välillä tehdään ja kumpaa kategoriaa mahdollisesti itse olen.

Mikäli oikein tulkitsin, niin Henry Laasanen määrittelee blogissaan ATM:n näin:

Mies, jolla ei käy flaksi, mies joka ei saa seksiä, mies joka ei pääsee suhteisiin naisten kanssa jne. Alempitasoisen miehen määrittely-yritykset voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: Suppeaan ja laveaan. Suppea määrittely voisi olla: Alempitasoinen mies on sellainen, joka ei pääse seurustelu- tai seksuhteisiin naisten kanssa ollenkaan tai jolle suhteen muodostumisen todennäköisyys on hyvin pieni. Laveampi määrittely voisi olla: Mies, joka ei saa riittävästi seksiä suurinpiirtein haluamiensa naisten kanssa.

Tuon määritelmän perusteella laskisin ehkäpä itseni tällä hetkelllä lavean määritelmän ATM:ksi - en siis YTM:ksi, vaikka seurustelen kauniin naisen kanssa ja seksielämääkin on. Tämä kategoria siis siitä syystä, että en kuitenkaan koe, että olisin useimman naisen mielestä seksuaalisesti puoleensavetävä. Tästä naisen näkökulmasta Aamu kirjoittaa mielestäni varsin valaisevasti Turhuuden turulla -blogissaan.

Mulla ei todennäköisimmin kävisi flaksi (kriteerieni täyttävän naisen kanssa) noin vain, jos jostain syystä haluaisin parisuhteen ulkopuolista seksiä. Multa on tosin "vongattu" muutamaan otteeseen, mutta
a) parisuhteessa elävänä en tietenkään voinut suostua
b) aloitteen tehnyt nainen ei ollut "minun tyyppiä"

Voinko siis kuulua ATM-ryhmään, jos flaksi ei ole varsinainen ongelma? Jollekin toiselle ATM:lle (ja miksei YTM:llekin) torjumani naiset saattaisivat hyvinkin kelvata. Sitäpaitsi YTM ei todennäköisesti turvautuisi tekosyihin vaan käyttäisi tilaisuutensa hyväkseen levittääkseen suuren rakastajan mainettaan.

Mietin tässä, että teininä varmaan olin se perussäälittävä ATT (alempitasoinen teini), sillä useimmilla kavereillani oli tyttöystävät, mutta mulla ei. Toisaalta taas voin kätkeytyä tekosyiden taakse ja yrittää peitellä todellisuutta; mullakin olisi ollut tyttöystävä/iä, jos en olisi ollut niin pirun kranttu. Pari silloista, minua yrittänyttä neitiä olisi ollut nykymittarilla tulkittuna erittäinkin hyvää tyttöystävämateriaalia, mutta tuohon aikaan en sitä ymmärtänyt. Mielessä pyöri muutkin kriteerit kuin seksi, vaikka suosittuihin, ns. joka pojan unelmatyttöihin, mulla ollut mitään saumoja.

Jaottelu ATM:een ja YTM:een on kyllä todellisuudenmukainen. Tunnistan ehdottomasti ilmiön. Vaikka lordselibacy erittäin hauskasti karrikoikin ilmiötä YTM-emulointia-blogissaan, niin uskon, että mies kategorisoituu naisten silmissä hyvin helposti ATM:ksi, mikäli mies luulee tarvitsevansa minkä tahansa ominaisuutensa (koulutus, ammatti, varallisuus, ulkonäkö, elämänkatsomus, harrastukset jne) korostamista saadakseen naisen huomion. Riittävän monta kertaa, kun mainitsee olevansa DI, niin se todennäköisesti alkaa toimimaan sulkuventtiilinä flaksille. Hmm...DI:n tapauksessa todennäköisesti jopa se yksi kerta riittää.

Naiset aistinnee myös sen, että mies tuntee olevansa ATM. Ei muakaan kiinnosta nainen, josta näkee jo kauas, että tämä ei usko itseensä ja luulee olevansa säälittävä. Uskaltaisin väittää, että luonnollinen, perusteet (hygienia ja huumorintaju) hallitseva ja terveen itsetunnon omaava mies pärjää hienosti naismarkkinoilla. Ei toki yhtä hyvin kuin korkeasti koulutettu, fiksu, hauska, rikas, renttumainen, kohtelias, atleetin kropan omaava, lämminsydäminen ja hyvännäköinen palomies *wirn*.

Luulen myös, että sekä miehet että naiset korostavat tiedostamattaan puutteitaan. Monesti olen kiinnittänyt huomioni naisessa juuri siihen seikkaan, jota hän on yrittänyt peitellä tai josta hän jatkuvasti valittaa. Peiteltävä asia ei välttämttä ole juuri se este limaisemmalle tutustumiselle, mutta kun siihen riittävästi viittaa, kumpuaa sen kautta lopulta monta turn off -tekijää. Äkkiä seksuaalinen kiinnostus lopahtaa. Ehkä ylempitasoiset miehet ovat meitä ATM:iä luonnollisempia ja itsevarmempia eivätkä säteile noita negatiivisia mielikuvia?

Kävin kuin kävinkin siellä salilla kesken työpäivän. Paras terä oli kyllä miehestä poissa, mutta pääasia, että jotain tuli tehtyä:

• Ylätaljalaite: 1x20x40kg; 3x10x109kg


• Yhden käden kulmasoutu (talja): 1x15x15kg; 1x10x30kg; 1x10x40kg; 1x10x55kg


• Kulmasoutu tangolla: 1x15x50kg; 2x10x70kg; 1x6x80kg


• Leuat: 1x8


• Selänojennukset 2x15


• Vatsarutistukset koneessa: 2x15x40kg


• Vatsapenkki


• Kesto: n.35 min


• Fiilis: väsynyt ja heikko

Sen verran oli paikat edelleen hellänä, että jätin mm. MAVE:n kokonaan pois.

Kuinka ihminen voi olla näin ryytynyt? Toiseksi viimeinen työpäivä ennen lomia matelee eteenpäin silmät kiinni niskatuella varustetussa tuolissa nuokkuen. Osastollamme työskentelee reilu 30 henkeä, joista on paikalla vajaa kymmenen - muut on lomilla. Saan olla yksin viiden hengen huoneessamme, joten viime öisen univelan kuittaaminen ei juuri ketään hetkauta.

Liuta roikkuvia hommia pitäisi saada puristettua valmiiksi, mutta nekin ryppyilee vastaan - "Errors in parsing process. '' is not a valid integer value.". Ei millään jaksais kaivaa analysoitavasta lähdeaineistosta tuota viallista kohtaa, mutta kaipa se on pakko. Saakura.

Tänään olisi tarkoitus käydä salilla vahvistamassa selkäfileitä, mutta salikamat jäi aamulla kotiin. Ehkä tuossa ruokiksella vois yrittää hakea ne ja käydä vaikka samantien siellä salillakin. Eipä menis työpäivä pelkäksi nuokkumiseksi :) Eilen tulin kuitenkin (vaihteeksi) teloneeksi itseni; seurauksena puujalka ja turvonnut oikea käsi. Toi käsi ei juuri elämää häiritse, mutta jalka kylläkin. Onnun pahemmin kuin Dr. House.

Hmmm... muistan kuinka juniorina sitä luuli tekevänsä tyttöihin vaikutuksen kaiken maailman kolhuilla ja vammoilla. Vaikkei jalka ollut edes pipi, niin silti piti vähän esittää - ainakin tyttöjen läheisyydessä. Nykyään on melkein päinvastoin. Vaikka miten vihloo ja sattuu, niin silti pitää yrittää olla kuin ei kipua tuntisikaan. Öisin sitä ulvahtaa, kun puoliso hipaisee vahingossa kipeää kohtaa:
- Uuuuuuuh....unghhhh...
- Mikä on, sattuuko suhun?
- Err...e-eii...unghhh... ihan vähän taas teloin, mutta kyllä tämä tästä. Ei paha.
- Tuohonko sattuu?
- Auh....nngh...ttu... ihan vähän juu.
- Toi jalkahan on ihan musta, pitäisikö tota käydä näyttämässä?
- Ei, kyllä se siitä itsekseen. Otan buranaa.

Pari kertaa on sitten mennyt viikkotolkulla jonkun kivun kanssa, kunnes on raahattu puolison toimesta lääkäriin. Yleensä sieltä löytyy sitten jotain murtunutta sormea, kylkiluuta tms. Mikäköhän siinä on, että täytyy olla jääräpäinen äijä? Tuskin sitä piparia sen avulla lohkeaa. Kyllä, elämässä pitää aina arvioida tekemisiään suhteessa saantiin. Varmaan paremmin menis, jos ei olis harrastuksissaan kolhimassa itseään, vaan kiltisti kotisohvalla romanttista komediaa puolison kanssa katsellen?

Eilen oli työpäivän päätteeksi vuorossa olkapää- ja ojentajatreeni.

• Viparit sivulle taljassa: 2x15x12,5kg; 1x10x17,5kg; 1x10x25kg


• Pystysoutu (talja): 1x20x40kg; 3x10x70kg


• Pystypunn. istuen (smith): 1x10x50kg; 1x8x80kg 1x6x80kg


• Viparit eteen (levypainolla): 2x15x15kg


• Ojentajapunn. (talja): 1x15x40kg; 2x10x60kg; 1x10x70kg


• Yhden käden ojentajapunn. (talja): 2x12x15kg


• Penkkipunn. kapea ote: 1x15x50kg; 3x8x70kg


• Kesto n. 50-60 min.


• Fiilis: Erinomainen

Oli taas niitä treenejä, jolloin olisi varmaan pystynyt mihin vain. Paikkoja ei kuitenkaan viitsi hajottaa, joten mentiin niillä painoilla, mitkä tuntui hyvältä. Valitettavasti hieman joutui soveltamaan liikkeissä, kun en jaksanut odotella tuttujen laitteiden vapautumista :)

Viikonlopun jälkeen olo oli kyllä niin kuollut. Perjantaiset juhlat ja sunnuntai-iltapäivään venyneet polttarit vei meikäläisestä kaikki mehut. Eilinen työpäiväkin meni tuolissa torkkuessa - no, tämä on viimeinen työviikko ennen lomia, joten tehottomuus sallittakoon :)

Viikonloppuna tuli siis nautittua "jonkin verran" korkeakalorisia juomia sekä syötyä varsin epäterveellisesti. Näistä johtuen olo oli niin niin turvonnut, eikä morkkista helpottanut polttareista otetut valokuvat, joissa näkyi selvästi merkkejä keski-iän lähestymisestä.

Päätin, että nyt on taas pakko laittaa ukko oikeasti ruotuun. Talvi ja kevät tuli treenattua 5-8 kertaa viikossa, mutta toukokuun puolivälistä lähtien sykli on pudonnut pahimmillaan sinne yhteen-kahteen kertaan per vko. Aerobinen on jäänyt käytännössä kokonaan. Ruokailutottumuksetkaan eivät ole ainakaan parantuneet. Jostain syystä olen "unohtanut", että jos duunissa on pahaa ruokaa, niin löytyy muitakin vaihtoehtoja kuin rasvaiset pikaruokalat.

Kotona puolestaan on aina jotain karkkeja esillä, niinpä niitä on tullut popsittua melko aktiivisesti. Karkit sai kuitenkin nyt jäädä. Ensimmäinen haaste oli pysyä erossa avopuolison viikonloppuna esillelaittamista toffee-karkeista - toistaiseksi olen onnistunut :) Mulle makeasta luopuminen on onneksi aina käynyt suht helposti; puoli vuotta ilman karkkia menee tuosta vaan. Rasvaisen ruuan jälkeen joutuu tosin pikkuisen ponnistelemaan, että sormet pysyvät poissa karkkikulhosta. Kakuista, kekseistä, suklaasta ja jäätelöstä en muutenkaan ole koskaan välittänyt, joten ne ei lisähaastetta juuri tuota.

Isoin ongelma on perusruokavalioni korjaaminen. Annokset ovat liian isoja, niissä on liikaa epäterveellisiä rasvoja, liian vähän kasviksia jne. Täytyis varmaan kaivaa jostain esille PT:n aikoinaan mulle tekemä ruokaohjelma. Personal Trainerissa oli kyllä se hyvä puoli, että ei tarvinnut potkia itseään oikeaan suuntaan, vaan sen teki joku sun puolesta. Armeijamainen tyyli on aina sopinut mulle - mä vaan teen, mitä käsketään :)

Eilen tuli kuitenkin eksyttyä omatoimisesti salille kasvattamaan jalkoja:

• Lämmittelyjä ja venyttelyjä


• Reiden ojennukset: 2x10x105kg


• Reiden koukistajat istuen: 2x10x85kg


• Pohkeet seisten: 2x15x80kg


• Jalkaprässi: 3x6x190kg (+kelkka)


• SMJV: 3x8x80kg


• Kesto reipas 40 min

Jalkakyykkyä en ole tehnyt nyt pitkään aikaan. Pitäis varmaan taas aloittaa, mutta ku se on niin rankkaa :) Hiki tulee ja hengästyy.

Ai niin, polkupyörävalinta alkaa vihdoin hahmottua. Vaihtoehdot ovat vähentyneet 3-4 polkupyörään. Valitettavasti yhtä vaihtoehtoa joudun odottamaan vähintään 3 vkoa, koska ne on maahantuojalta loppu. Koska kyseessä on todennäköisesti vaihtoehdoista paras, en haluaisi luopua siitä, joten kaipa toi fillarin osto täytyy siirtää lomien tuolle puolen :(

Uh, aikainen aamu, kaverin polttarit puskee päälle. Eilen oli "appiukon" synttärit. Mokoma maistatti meikäläisellä liudan vahvoja oluita ja nyt päätä "vähän" jomottaa... En tosiaan kuulu siihen neljännekseen, joka ei saa koskaan krapulaa. Iän myötä tilanne vain pahenee - sitä vois kyllä Operaatio W:n aikaa kokeilla täysin alkoholitontakin kautta, mitenköhän onnistuis?

Eilen tuli kuitenkin ennen pippaloita käytyä salilla. Oli jotenkin kevyt olo. Hmmm...no, ehkä asiaan vaikutti se, että tein treenin hieman kevyemmin painoin tällä kertaa. Edellisestä tissi-hauis -treenistä oli kuitenkin vierähtänyt sen verta pitkään, ettei huvittanut repiä liikoja.

- Lämmittelyjä erinäisin painoin ja laittein
- Penkkipunnerrus: 3x6x90kg (yllättävän kevyt) + 2x10x80kg
- Vinopenkkipunn. käsip.: 2x6x32,5kg (poikkeuksellisen raskas)
- Ristitalja: 2x10x45kg
- Hauiskääntö käsip. seisten 3x10x17,5kg (kevyehkö)
- Hauiskääntö taljassa: 3x10x60kg
- Vatsarutistukset laitteessa ja vatsapenkillä
- Kesto n. 45 min

Treenistä jäi hyvä fiilis. Sen sijaan mietityttämään jäi taas vaihteeksi niin erilaiset treenifilosofiat. Jostain syystä sarjatauon aikana kohdistin katseeni pakaroitaan treenaavaan, hoikkaan neitokaiseen. Ehdin laskean, että sen yhden sarjan pituus oli yli 50 toistoa - loppuun asti en laskenut, kun piti jatkaa omia treenejä. Mahtaako tuo olla tehokasta? No, kukin taplaa tyylillään, enkä minä ole oikea henkilö neuvomaan :)

Kuumottaa. En tiedä, mikä kesässä saa miehen pään ihan pyörälle. En usko, että syynä on pelkästään naisten vähentynyt vaatetus - olkoonkin, että se kieltämättä ruokkii ilmiötä.

Eilen kotiin autoillessa useampikin pyöräilijä kiinnitti huomioni. Uskottelin itselleni, että kyseessä on ainoastaan polkupyöräkuumeeni aiheuttama oire. Se on se polkupyörä, joka vetää puoleensa, ei ne pyöräilijän reidet, pakarat tai kaula-aukko... Kotonakin taisin kertoa, että näin monta kiinnostavaa polkupyörää kotimatkalla. No, tottahan se oli. Sitäpaitsi kotona lojuvat polkupyöräesitteet todistavat kiinnostukseni pyöriä kohtaan.

Kuten on jo useampaan kertaan käynyt ilmi, niin tämän blogin tarkoituksena on auttaa piiskaamaan mut tekemään hyvinvointini eteen kaikki mahdollinen. Liikun 99%:sti paikasta toiseen autolla vaikka etäisyydet ovat lyhyet - bensakin on kallista. Polkupyörää en omista. Tähän haluan muutoksen.

Tämä pyöräkuume on mun kohdalla ollut nyt joka kesäinen tauti sen jälkeen, kun edellinen fillarini varastettiin n. kymmenen vuotta sitten. Vuosi toisensa jälkeen olen saanut samat kuumotusoireet, mutta siirtänyt pyörän ostopäätöksen syksyyn, jolloin ne ovat alennuksessa. Syksyllä kelit muuttuvat kuitenkin niin paljon huonommiksi, ettei pyöräily enää samalla tavalla innostakaan ja ostaminen siirtyy seuraavaan kesään.

Operaatio W:n motivoimana päätin lopulta tehdä asialle oikeasti jotain. Olen tässä surffaillut Fillari-lehden sivuilla lukemassa infoa polkupyöristä, käynyt koeajamassa useampaa eri mallia, vertaillut ja haaveillut. En kuitenkaan vielä yhtään tiedä, millaisen härvelin ostaisin. Haluanko cyclocrossin, maasturin, hybridin, fitness-pyörän, sinkulan... Vaihtoehtoja on miljuunia. Olen totaalisen hukassa. Periaatteessa tekis mieli ostaa hyvä ja monikäyttöinen cyclocrossi, mutta enhän mä oikeasti tartte sellaista, kalliitakin ovat. Entä, jos innostunkin heittämään vähän pidempiä lenkkejä? Silloin moinen toisaalta olisi pyörä paikallaan.

Lisäksi samantyyppisten pyörien välillä on tajuttomasti eroja, mitä tulee komponentteihin. Miten minä osaan valita siitä vaihde-, jarru-, etuhaarukka- ja runkohelvetistä juuri oikean kombinaation itselleni? Onko niillä mulle oikeasti edes merkitystä? No, katsotaan, josko sitä jo ensi viikolla saisi jätettyä auton kotiin ja pyöräiltyä töihin. Tekisi niin hyvää päästä polkemaan.

Mitenköhän paljon blogissa voi kertoa ilman, että menettää anonymiteettinsä? Missä vaiheessa ylittyy se raja, että sinut tunnistetaan ja siten alat huomattavasti rajoittamaan kirjoittamistasi? Tietty voisi kysyä, että miksi kenelläkään on tarve pysytellä nimettömänä; enkö uskalla seisoa sanojeni takana, vääristelenkö liikaa totuutta vai miksi pelkään? Tai onko olemassa ihmisiä, joiden et haluaisi lukea blogiasi, tunnistavan sinua tai itseään tekstiesi perusteella?

Päässä pyörii lukuisia aiheita, joista haluaisin kirjoittaa, mutta jostain syystä mulla on hirveet jarrut päällä. Ehkä tähän bloggaamiseen täytyy vain totutella pikkuhiljaa. Tämähän on vähän kuin esiintyminen, enkä ole koskaan tykännyt esiintyä väkijoukon edessä vaikka olisin halunnutkin. Itsevarmuuden puutetta. Kertomalla itsestäsi ikäänkuin riisuudut muiden edessä. Sinä et näe heitä, mutta he näkevät sinut.

Mielessä voi olla paljon ajatuksia, joita ei ole tarkoitettukaan muiden luettavaksi, mutta jotka olisi tarve purkaa jonnekin. Kokemattomana bloggaajana en ehkä vielä tiedä, mitä asioita mun kannattaa jauhaa pelkästään pääni sisällä ja mitkä voin nostaa tänne kommentoitavaksi. Toisaalta anonyyminä tuon rajan vetäminen ei ole niin tarkkaa. Alkuun sitä voi toki kirjoittaa hyvin arkipäiväisistä asioista, jotka ei herätä lukijoissa minkäänlaisia ajatuksia tai mielipiteitä.

Hmm... jännä fiilis. Muutama rivi tyhjänpäiväistä pohdintaa saa mielen aika paljon vapautuneemmaksi. Tuntuu, että ne jarrutkin hieman löystyisi :)

En tiedä, miksi identiteettini rakentuu kehoni ympärille. Siitä ikäänkuin heijastuu koko henkinen hyvinvointini. Ruhosta, fysiikasta. Kun kehoni ei voi hyvin, minä en voi hyvin. Ja juuri tällä hetkellä en voi hyvin. Yksi Operaatio W:n välitavoite on saada tää kroppa taas siihen kuosiin, että fiilis pysyy korkealla. Mitattavina suureina se tarkoittaa isompaa lihasmassaa, pienempää rasva%:ia ja lisää voimaa. Perussettiä.

Nyt on mennyt vähän toista kuukautta vailla kunnon paloa salille. On siellä tullut käytyä, mutta varsin tehottomasti. Viimeksi tänään. Selkää treenasin, mutta eipä tuosta mielestäni paljoa käteen jäänyt. Toivottavasti treenien kirjaaminen tänne auttaa löytämään kadoksissa olleen treenimotivaation.

- Leuat leveällä vastaotteella: 1x8
- Ylätaljalaite: 3x10x103kg
- Alataljasoutu: 3x10x85kg
- Kulmasoutu: 2x10x70kg
- Maastaveto: 2x6x110kg
- Selänojennukset: 2x15

Treenin kesto n. 35 minuuttia. Treenin jälkeen vaaka näytti painoksi 85,4 kg housujen, t-paidan ja salikenkien kanssa. Näemmä muutaman kilon laskenut sitten viime mittauksen. Valitettavasti mulla toi paino tuppaa aina laskemaan, kun on hiljaisempaa tuolla salirintamalla.

Jotain positiivistakin sentään, nimittäin naiset. Kesäkuun puolivälissä tuntui kuin kaikki naiset olisivat kadonneet kesän ajaksi salilta, mutta tänään heitä taas näkyi treenaamassa. Harva asia saa yhtä hyvälle tuulelle kuin söpö hymy salilla :)

Lienee monta tapaa piiskata itseään eteenpäin, mutta tää bloggaus on itselleni täysin uusi keino. Mietin, että tämän parissa saa tapettua aikaa, valitettua naisista, purettua mieltä askarruttavia patoutumia ja pidettyä vaikkapa treenipäiväkirjaa.

Annoin blogin nimeksi Operaatio W. Nimi toimikoon kehyksenä pitkälle taipaleelle kohti toistaiseksi päämäärätöntä tavoitetta. Selkeitä välitavoitteita on kuitenkin useita, joten niiden avulla pystyn seuraamaan kuinka Operaatio W edistyy - jos edistyy. Olen viime aikoina kärsinyt useista motivaatio-ongelmista töihin, harrastuksiin ja kotiaskareisiin liittyen, joten operaation avulla pyrin saamaan itsestäni enemmän irti kullakin osa-alueella. Tai sitten ainakin listaan tänne tekosyitä, joilla perustelen itselleni, miksi sinne salille ei juuri tänään tarvitse mennä tai miksi imuroinnin voi suorittaa yhtä hyvin huomenna....tai ylihuomenna...tai viimeistään viikon päästä.

Operaatio alkakoon...